Opiskelut jatkuu

 Ollaan tosiaan palattu nyt Riimin kanssa Kannukseen ja meillä jatkuu arki. Ihan mukava on ollut palata normaaliin. Koulussa on ollut nyt lähinnä YTO-aineita (matikka,ruotsi, yms.) ja raksaa. Raksassa itsellä on tekeillä ohjatun noudon kapula, sinisellä väriteemalla tietysti. 

Arki on kolmen koiran kanssa pienessä kämpässä lähtenyt hyvin käyntiin alkukankeuden jälkeen. Meillä on siis täällä kaksi ihmistä, Riimi, kleinspitz Isla ja puolustusvoimien saksanpaimenkoira projekti Jyro. Jyron kanssa olen itsekkin päässyt tekemään kivasti treenejä ja lenkkeillyt Janikan elämän helpottamiseksi kaden koiran ohjaajana. Jyro lähtee meiltä viimeistän tammikuussa. 

Riimin kanssa ollaan täällä treenattu nyt ahkerasti kun on seuraa ja motivaatiota. Nosea ja tottiksia ollaan lähinnä tehty. Riimin tottikset näyttää ihan kivalta nyt, joskin se vähän edistää vielä seuruussa. Noseen treenataan tuijotusilmaisua seisaaltaan ja se on ihan hyvällä mallilla jo. Hitaasti edetään mutta edetään kuitenkin. 

Odottelen innolla että meilläkin alkaa käytännön puolen treenit ja päästään kunnolla tekemään porukassa.

Se on jo elokuu..

Aika on kulunut hurjaa vauhtia ja edellinen postaus on kesäkuulta. Hups.. No aika on kuitenkin mennyt pentuarjen ympärillä rattoisasti. Neljä kakaraa ovat vajaan seitsemän viikkoa ja vauhtia riiviöillä riittää! Yksi pennuista jää kotiin kasvamaan ja ehkä jatkamaan tätä linjaa. Hienoja ja tasapinoisia pentuja kaikki ovat ja niihin on tullut kiinnyttyä hurjan paljon. 

Treeni puolella suhteellisen hiljaista äärettömän motivaation puutteen kanssa. Treenataan joo tottiksia mutta mihinkään ei edetä, treenit ei kulje ja muutenkaan mikään ei suju. Jotenkin treenit on kamalan yksitoikkoisia aina ja en tiedä edes mitä treenailisi. Ärsyttää suunnattomasti kun tuntuu ettei saa mitään irti hyvästä ja pätevästä koirasta kun itse on niin saamaton ja osaamaton. Mutta ehkä tämä helpottaa kunhan mennään kouluun takaisin.

Juu koulukin alkaa ensi tiistaina 11.8. Hyvin ristiriitaisilla fiiliksillä mennään. Harmittaa kun paras kaveri niin treeneihin kuin kaikkeen muuhunkin jää Liperiin ja itse menen Kannukseen joten ei taas nähdä aikoihin. Toisaalta taas kiva kun on osaavia ihmisiä ympärillä ja melkein pakko treenata useammin että koiralla pysyy pää kasassa kun ei pääse irti juoksemaan niinkuin kotona. Ja hyvää tekee myös Kannuksessa autot, koirat ja ihmiset joita on pakko treenata jatkuvasti. 

Tässä välissä olen ehtinyt olla koiravahtina ja sitten lähinnä vahtia pentuja ja vaan nauttia siitä että saa olla rennosti kotona. Ehdin innostua kuvaamaan ja editoimaan kunnes kaikki teknologia suunnilleen sanoi itsensä irti. Puhelin meni huoltoon, tietokoneen kanssa on nyt ongelmia ja muistikortti ja kortinlukija temppuilevat. Kamera sentään tällä kertaa pelittää, mutta eipä oikein auta asiaa kun mikään muu laite ei tahdo toimia. Aikamoinen työmaa tätäkään tekstiä oli päästä kirjoittamaan tai lisäillä kuvia.

Pentukuva: Katja Piiroinen Muut: minä