Tää syksy juoksee aivan hullua vauhtia! Kovasti yritän ehtiä mukana pysymään täällä blogin puolellakin. Meillä pyörii taas koulun puolesta jonkin verran käytännön treenailuja. Kolmoset pyörittää meille treenejä kerran viikossa ja sieltä on saanut kivoja ajatuksia ja näkökulmia tekemiseen.
Olen kovasti miettinyt nyt asiaa seuruuseen liittyen, ja siihen kuinka minulla ylipäänsä tottiksessa on älyttömästi kehoapuja joita en itse edes huomaa. Seuruussa edistäminen ei tosiaan olekkaan pieni ongelma eikä sitä taideta saada millään pikkukikalla pois. Yritän nyt opettaa sitä sivulletulon kautta tavallaan uudestaan, mutta saa nähdä miten tuo meikäläisen yrittäminen nyt onnistuu.
Riimi toimisi tosi hyvin ilman mun tyhmiä kehoapuja mutta ilmeisesti varmistelen sen tekemistä niillä, pitäisi siis vain enemmän luottaa siihen että kyllä se ihan oikeasti osaa se koira! Tekisi mieli teipata kädet reisiin ja tuijottaa vain sinne eteenpäin, varmaan se toimisi silti.
Kaukoihin olen ollut älyttömän tyytyväinen muutamisa treeneissä kun ollaan tehty alustan kanssa. Vaihdoista on tullut nopeat ja toimii ilman mitään tuplakäskyjä mitä tyhmänä olen aiemmin käyttänyt jatkuvasti. Nyt vain koitetaan hankkia vähän pienempi alusta ja häivytellä sitä hiljalleen kaukoista pois.
Luoksetulo on nätti, lemppari liikkeitäni. Nouto ja pidot on ok, paikkis ok ja jäävätkin ihan kivoja! Nyt siis panostetaan nuihin mitä tuossa mainitsin aiemmin.
Niin, ja onhan meillä se minulle isoin mörkö.. Luoksepäästävyys. Aihe josta on muutamat itkut itketty ja asia mistä turhan vähän olen täälläkään puhunut. Riimi on epävarma, minä olen epävarma. Näkyy sillä että saattaa arvaamattomasti sanoa mur. Olen kuitenkin omassa päässäni huomattavasti suurennellut ongelmaa ja tässä viikon sisällä taas huomannut että se on ihan ok kun siihen ei kohdistu liikaa painetta kerralla. Asia on siis ehdottomasti treenattavissa, ja jopa olen kysynyt apua tähän ongelmaan joten toivon mukaan tätä aletaan treenaamaan. Ehkä me vielä sinne toko kokeisiin mennään sillä fiiliksellä että koira on niin valmisteltu ettei tarvitse kovin jännittää, Mölli tokoihin haluan ainakin kunhan saadaan vähän rohkeutta tässä.
Keväällä olisi täällä BH-koe, haluaisin niin paljon sinne mutta en usko että meidän kaupunki käytös on siinäkään vaiheessa sellaista että päästäisiin sitä läpi. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä.
Mutta kaikesta huolimatta olen älyttömän onnellinen että mulla on just Riimi! Se koira tuntuu niin omalta, niin hyvältä! Treeneissä rakastan sitä kun koira tekee mulle töitä, eikä enää vain lelulle, ja tehdään siinä niin hyvää yhteistyötä! Se palauttaa lelutkin nykyisin niin hyvin ja pystyy olemaan mulla kentällä irti jos ei oo ihan älyttömästi porukkaa. Sen kanssa arki on niin helppoa nykyisin aiempaan verrattuna. Maailman paras ja hienoin hollanninpaholainen!
Kuvat: minä
