Joululomalle

Me ollaan päästy koirien kanssa aloittamaan jo joululoma! Tultiin jo keskiviikkona kotiin, eli siis hieman ajoissa kun loma olisi alkanut oikeasti vasta tänään perjantaina. Iskä sattui olemaan koiran astutusreissulla Pohjanmaalla, joten otti minut kyytiin Kannuksesta.

Rike on kotiutunut hyvin ja siitä on tullut varsinainen riiviö. Se on ehtinyt kasvaakkin jo paljon. Aika helppo pentu se on tähän asti ollut, joskin haukkuu toisille koirille ulkona ja siitä saadaan treenin aihetta. Kotona koirat ovat ottaneet kakaran tosi hyvin! Kyllä ne välillä saattaa ärähdellä, muttei mitenkään kohtuuttoman paljon.

Riken kanssa ollaan treenailtu tottiksen alkeita ja etsintää. Hyvä nenän käyttäjä tuo on!

Riimi on tyytyväinen kun ollaan kotona. Se saa taas juosta irti ja tehdään täällä nyt paljon enemmän kuin koululla. Koitetaan nyt joululomalla treenailla tehona kaikkea mahdollista.

Käytiin jo tuon kanssa testaamassa lumet kicksparkilla vetämällä, ihan parasta.

Aamu voi hyvin, täällä se kotona elelee laumassaan. Sen kanssa nyt lähinnä lenkkeillään mutta eipä se nyt oikeastaan kaipaakkaan enempää. Se on alkanut taas yskimään enemmän, mitä se on tehnyt aiemminkin. Se pitäisi käydä tutkituttamassa tarkemmin eläinlääkärissä. Sydän siltä on pintapuolisesti kuunneltu ja tutkittu mutta mitään ei ole löytynyt. Eipä tuo nyt onneksi vaikuta mitenkään Aamun elämään, mutta olisi itselle kiva tietää mistä on kyse. 

Kaikki kuvat on mun omaa käsialaa

Projektikoira

 Olen viimeisimmän viikon halunnut tulla päivittämään tänne kaikkea mitä kuuluu! On kuitenkin ollut niin älytön kiire ettei ole ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä. Onneksi nyt kuitenkin!

Viikko sitten kävin hakemassa Riimin takaisin kotiin. Minulla siis oli äitin lapinkoira Ilta mukana Kannuksessa pari viikkoa, jotta Rii saisi juoksunsa pois ja olisi taas vähän asiallisempi pikku neiti. 

Ilta oli täällä helppo ja kiva, joskin yksin ollessa se huusi ja ulvoi. Se ei kuitenkaan ollut ongelma kun se pystyi olemaan mukana tunnilla, koulun hoitolalla ja kavereiden koirien kanssa, jolloin se ei huutanut. Sen kanssa treenailtiin perus juttuja, itselle oli niin iso ero kouluttaa rauhallista ja vaikeammin motivoitavaa koiraa kun on tottunut erittäin aktiiviseen ja työskentely haluiseen holskuun, joka palkkautuu niin lelulla kuin namillakin huippuhyvin. Iltaan sain onneksi loppuakohden oikein hyvin eloa treenatessa.

Sen kanssa matkustettiin Kannukseen ja täältä pois junalla, kun sen kanssa sekin on kovin rentoa ja helppoa.

Viime maanantaina tultiin Riimin kanssa takaisin tänne, ja aikalailla siitä heti suuntasin itse hakemaan itselleni projektikoiraa! Sain viimeviikolla tiedon että joulun alla tuleva projektipentu olikin vaihtunut lennosta toiseen ja kakara olisi ihan pian tulossa.

No mutta, meidän elämässä mukana kulkee näillä näkymin seuraavan vuoden pieni poliisiprojekti, malinois uros Kulovalkean Apollon, eli kotoisammin "Rike". Rike on viimeisen viikon totuttautunut elämään minun ja Riimin arjessa. Tämä viikko oli toki erilainen kun itsellä oli eläintenhoitovuoro koululla joten oli aika kiireistä kun eläimet hoidettiin ennen ja jälkeen koulupäivän. Onneksi tästäkin selvittiin ja nyt saa vähän levähtää.

Riimi otti pennun heti alkuunsa tosi hyvin. Kaksikko vähän leikkiikin jo välillä, vaikkakin Riimi tosi paljon vain elää kuin pentua ei olisi, eli saattaa esimerkiksi kävellä kasuaalisti sen päältä..

Rike on kivan rohkea pentu. Se menee tutkimaan kaikkea uutta eikä jännitä uusia koiria tai ihmisiä. Se on älyttömän kiinni minussa jo nyt, oli oikeastaan heti maanantaina. Alkuun se nirsoili mutta oli selkeästi pelkästään siitä että joutui uuteen paikkaan. Nyt se syö tosi hyvin, ruokin sen toki tekemisen kautta jolloin se selvästi saa lisää motivaatiota ruualle. 

Odottelen innolla että pääsen kunnolla rakentamaan pennulle pohjia eri osa-alueille. Ollaan aloiteltu jo perustottiksilla ja namietsinnällä. 

Riimin kanssa viimeisin viikko ollaan tehty koti- ja pihatokoa ja namietsintää. Sen kaukot näyttää kotona välillä niin tosi kivalta, mutta tuntuu että kun mennään hallille se unohtaa tasan mitä tarkoittaa niinkin perus juttu kuin "istu". Noh, pitää katsoa miten sujuu jos päästäisiin nyt viikonloppuna hallille treenailemaan. Namietsintä on tuolle huippua aivotoimintaa ja aktivointia, se rakastaa sitä!

Kuvat Iltasta ja Rikestä 

Kaikki minun omaa käsialaa!

Sehän on jo marraskuu...

Aika menee täällä nopeasti opiskelujen ja treenejen parissa. Riimi aloitti juoksut ja on ollut totaalinen hormoonihirviö! Meidän arki on taas hieman haasteellisempaa kun koira näkee vain kaiken muun ja haluaa tosissaan syödä kaikki. Noh, sellaista se on. Toisaalta olen päättänyt että haluan sterkata Riimin, kun nuo juoksut vaikuttavat niin suuresti meidän normaaliin arkeen. Ensi viikolla vien juoksuhirviön kotiin ja otan jonkun muun koiran tänne sekoilemaan vähäksi aikaa. 

Meillä oli tällä viikolla koulun käytännöntunnilla ensimmäisetmaastotreenit ikinä jäljen merkeissä. Sain ottaa Riimin mukaan juoksuista huolimatta. Ajettiin pellolla reilu 200m pitkä jälki kahdella kulmalla ja kaarteella. Ihan älyttömän tyytyväinen sain kyllä olla sen jäljen jälkeen. Koira ajoi liina löysällä ja tarkisti jokaisen askeleen. Ärsyttää kun en ole ajanut koko syksynä jäljen jälkeä. Ahnehtien vielä lähdin tekemään noin vaikeaa jälkeä, mutta eipä tuo haitannut. Ajattelin tehdä enemmän jälkeä nyt tässä ennenkuin lumet tulee. 

Eilen meillä oli Riimin kanssa treenit pohjanmaan holskujen kanssa! Ihan super siistit treenit oli ja sain taas super hyviä vinkkejä ja paljon ajateltavaa ja tulee varmaan taas vietettyä aikaa miettien itseään kouluttajana ja sitä kuinka tässä nyt lähdetään etenemään. Harmittaa kuinka itse teen ja olen tehnyt aivan älyttömästi virheitä, mutta onneksi minulla riittää tukea ja saan apuja kun vain osaan pyytää. 

Ylin kuva on mun ottama, muut Milka-Maria Rasinpää

Elämässä menee ihan hyvin!

 Koirani on epäsosiaalinen ja vihaa jokaista muuta koiraa? Niin minä luulin. Kunnes tosiaankin tajusin kehitelleeni koko homman ihan omassa päässäni. Olen todennut että hihna on se joka aiheuttaa painetta ja ongelmia, ja kun ollaan ilman hihnaa, ei ole ongelmaa. Riimi on nyt tutustunut muutamaan uuteen koiraan ilman pienintäkään ongelmaa. Huippua saada sille uusia kavereita joiden kanssa painia ja juosta sydämensä kyllyydestä. 

Kuitenkin meidän pitää jatkuvasti kohdata koiria kytkettynä, jolloin tilanteet on Riimille stressaavia ja paiostavia. Näitä kuitenkin treenataan ja ollaan menty jo hurjasti parempaan päin, päästään monesti koirat ohi ilman ongelmia. Silloin tällöin taas menee joko koirien tai autojen ohittaminen niin todella surkeasti, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja jäädä tielle istumaan ja itkemään. Kuitenkin me aina selvitään niistäkin tilanteista loppujen lopuksi ihan hyvin!

Otettiin siis opettajan tuen kanssa projektiksi kouluttaa Riimille luoksepäästävyyttä tokoon ja BH-kokeeseen, jos joskus päästäisiin kokeisiin asti. Pitkä pitkä tie mutta ainakin me ollaan aloitettu ja yritetään täysillä. Fiilis ainakin on nyt hyvä ja odotan innolla että päästään etenemään.

Vietetään syyslomakin nyt Kannuksessa lomavuoron merkeissä koulun hoitolalla. Sielläkin stressaa näyttö mikä hoitolalla pitäisi tehdä tässä jossain vaiheessa, vaikka tuntuu etten osaa yhtään mitään ja olen jäänyt älyttömästi jälkeen kaikessa. Onneksi opettajat ymmärtää että meidän koko luokka on vähän jäljessä näistä asioista kun korona tuli sotkemaan opinnot käytännön puolelta. Onneksi syyslomalla pääsee tekemään toivottavasti enemmän asiakaspalvelua ja muita hommia mitkä on aika vähiin nyt itsellä jääneet. Toki ymmärrän ne teoriassa mutta tilanteet jännittää niin paljon että menen ihan sekaisin.

Projektikoira haaveet ovat ottaneet vähän askeleita eteenpäin ja toivon mukaan tässä jossain vaiheessa sellainen itsellekkin tulee, kunhan etsinnät tuottaa tulosta ja löytyy sopiva pentu. En toki uskalla olla liian varma, koska pettymys on sitten pienempi jos nämä ei nyt toteudukkaan. 

Kovasti pelottaa että koulut siirtyy taas etäopetukseen koronan takia, juuri kun elämä alkaa rullaamaan täällä aivan mainiosti. Meillä on ollut kavereiden kanssa älyttömän hauskaa ja haluaisin kovasti vain olla täällä ja viettää aikaa kavereitten ja koiraurheilun parissa. '

(Ps. En tule toimeen tämän bloggerin uuden päivityksen kanssa! Olen ihan hukassa!)

Kuvasaastetta Riimistä ja kaverin australian labradoodle Nalasta! Ihan on kaikki mun omaa käsialaa

Fiiliksiä treeneistä ja elämästä

 Tää syksy juoksee aivan hullua vauhtia! Kovasti yritän ehtiä mukana pysymään täällä blogin puolellakin. Meillä pyörii taas koulun puolesta jonkin verran käytännön treenailuja. Kolmoset pyörittää meille treenejä kerran viikossa ja sieltä on saanut kivoja ajatuksia ja näkökulmia tekemiseen.

 Olen kovasti miettinyt nyt asiaa seuruuseen liittyen, ja siihen kuinka minulla ylipäänsä tottiksessa on älyttömästi kehoapuja joita en itse edes huomaa. Seuruussa edistäminen ei tosiaan olekkaan pieni ongelma eikä sitä taideta saada millään pikkukikalla pois. Yritän nyt opettaa sitä sivulletulon kautta tavallaan uudestaan, mutta saa nähdä miten tuo meikäläisen yrittäminen nyt onnistuu. 

Riimi toimisi tosi hyvin ilman mun tyhmiä kehoapuja mutta ilmeisesti varmistelen sen tekemistä niillä, pitäisi siis vain enemmän luottaa siihen että kyllä se ihan oikeasti osaa se koira! Tekisi mieli teipata kädet reisiin ja tuijottaa vain sinne eteenpäin, varmaan se toimisi silti. 

Kaukoihin olen ollut älyttömän tyytyväinen muutamisa treeneissä kun ollaan tehty alustan kanssa. Vaihdoista on tullut nopeat ja toimii ilman mitään tuplakäskyjä mitä tyhmänä olen aiemmin käyttänyt jatkuvasti. Nyt vain koitetaan hankkia vähän pienempi alusta ja häivytellä sitä hiljalleen kaukoista pois. 

Luoksetulo on nätti, lemppari liikkeitäni. Nouto ja pidot on ok, paikkis ok ja jäävätkin ihan kivoja! Nyt siis panostetaan nuihin mitä tuossa mainitsin aiemmin. 

Niin, ja onhan meillä se minulle isoin mörkö.. Luoksepäästävyys. Aihe josta on muutamat itkut itketty ja asia mistä turhan vähän olen täälläkään puhunut. Riimi on epävarma, minä olen epävarma. Näkyy sillä että saattaa arvaamattomasti sanoa mur. Olen kuitenkin omassa päässäni huomattavasti suurennellut ongelmaa ja tässä viikon sisällä taas huomannut että se on ihan ok kun siihen ei kohdistu liikaa painetta kerralla. Asia on siis ehdottomasti treenattavissa, ja jopa olen kysynyt apua tähän ongelmaan joten toivon mukaan tätä aletaan treenaamaan. Ehkä me vielä sinne toko kokeisiin mennään sillä fiiliksellä että koira on niin valmisteltu ettei tarvitse kovin jännittää, Mölli tokoihin haluan ainakin kunhan saadaan vähän rohkeutta tässä. 

Keväällä olisi täällä BH-koe, haluaisin niin paljon sinne mutta en usko että meidän kaupunki käytös on siinäkään vaiheessa sellaista että päästäisiin sitä läpi. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä.

Mutta kaikesta huolimatta olen älyttömän onnellinen että mulla on just Riimi! Se koira tuntuu niin omalta, niin hyvältä! Treeneissä rakastan sitä kun koira tekee mulle töitä, eikä enää vain lelulle, ja tehdään siinä niin hyvää yhteistyötä! Se palauttaa lelutkin nykyisin niin hyvin ja pystyy olemaan mulla kentällä irti jos ei oo ihan älyttömästi porukkaa. Sen kanssa arki on niin helppoa nykyisin aiempaan verrattuna. Maailman paras ja hienoin hollanninpaholainen! 

Kuvat: minä